Taas on kesä takana päin. Kulunut kausi oli purjehduksellisesti varsin vaatimaton - kisaamisen kannalta täydellinen välivuosi. Toisaalta mikä reissujen määrässä hävittiin, niin laadussa voitettiin. Lisättäköön nyt vielä ettei kesä säidenkään puolesta ollut mikään jättipotti.

Nyt sitten taas odottelemaan ensi kesää! Sellaista on purjehdusharrastus täällä pohjolassa. Haaveena on tehdä talven aikana koneremontti. Katsotaan miten haaveet muuttuu todeksi. Emäsalossa tavataan! It’s a promise.

Adonan kesä on mennyt pitkälti laiturissa keikkuessa - pidempää retkeä ei tänä kesänä tehty. Kävimme kuitenkin heittämässä ns. pitkän viikonlopun: Tammisaari - Modermagan - Hanko - Jussarö - Tammisaari.

Hangossa oli saamaan aikaan Poker Run Weekend, muskeliveneilijöiden oma veneilytapahtuma. Saimme osatodisteita siitä, että emme ehkä olekkaan kaikkeista junteimpia vesilläliikkujia.

Kesän ainoat helteet osuivat juuri meidän retken ajankohtaan ja pääsimme valittamaan kuumuutta. Toiveemme toteutuikin varsin pian ja ilmat viilenivät normaalille tasolle.

Meidän osalta ensimmäinen Emäsalon lenkki totetutui viimein. Osallistuminen oli tosin jälleen hiuskarvan varassa, miehistöhässäkän ja myöhäisen vesillelaskun (torstai) johdosta. Mukana oli siis allekirjoittanut, Pekka, Marius ja Leo.

Itse kisa purjehdittiin varsin kevyissä tuulissa ja varsinkaan yöllä tuulta ei paikoitellen meinannut löytyä nimeksikään. Emäsalon silta tuntui jossain vaiheessa täysin epätoivoiselta saavuttaa.

Kisa oli yllättävän rankka. Kylmyys ja väsymys yhdessä ottavat miehestä mittaa. Yön pimeinä tunteina purjehduksemme oli kaikkea muuta kuin tehokasta. Tosin otimme todella varman päälle turvallisuusmielessä. Plotteri tai läppäri olisi varmasti säästänyt lukuisia turhia vastakäännöksiä, joten sellainen pitää ensi vuonna ehdottomasti ottaa mukaan. Väsyneenä itsensä paikantaminen perinteiseltä merikortilta tuntui välillä todella vaikealta, vaikkakin mukana oli toki GPS, josta sijainti saatiin. Aivot vaan tuntuivat toimivan entistäkin jähmeämmin.

Aamulla auringon alkaessa lämmittää ja spinnun alkaessa vetää, väsymys väistyi ja meno oli mukavaa. Harmi että tässä vaiheessa fleetti oli jo häntäpäässä niin pirstaloitunut, ettei kilpailun tuntua enää oikein saanut kehitettyä.

Isot kiitokset vielä guest star gasteille, Mariukselle ja Leolle!

Tulokset

Tänä keväänä veeneenlaitto alkoi tavallista myöhemmin, vasta huhtikuussa. Tämä lienee se normaali ajankohta, johon purjehduskauden aloitus useimmilla venekunnilla ajoittuu. Toisaalta, viime keväänä projekteja oli ahnehdittu siihen malliin, että vesillelasku olisi osunut Juhannukselle, mikäli olisimme aloittaneet näin myöhään.

Tänä keväänä teemme vain pakolliset:
- pohjan perushoito (pesu, kevyt myllytys, kiilotus ja vahaus + myrkky)
- moottorin huolto (oljynvaihto, tulpat ja käyntiin)
- uudet kaiteet
- tuulimittari samaan asentoon kuin muillakin (eteenpäin)
- ylägaija maston sisään

Ja bonuksena ehkä myös:
- peräsimen laakerien vaihto (kaivetaan monttu, jotta peräsinlapa mahtuu tulemaan ulos)

Viimeinkin! Sain kuin sainkin lopulta rutistettua keskeneräisen matkakertomuksen valmiiksi.

Kesän 2007 retkireportaasi on edelleen työn alla. Sillävälin pieni muisto, joka auttaa selviämään harmaan talven yli. Kyseiseen muistoon liittyy vahvasti myös maku - makutiiliskiveksikin kutsuttu ajaton klassikko: Rhum Pécoul. Tämä stressinsammutin pitäisi mielestämme lisätä katsastusvarustukseen.

Kyllähän tuo on tosin ollut päällä jo muutaman viikon. Toivotaan että on hintansa väärti ja kestää useamman kuin yhden kauden.

Lauantaina loppui kausi 2007 meidän osalta. Hieman haikea purjehdus kauniissa syysauringossa päättyi Karusellin laituriin, josta nosturi vei Adonan pukilleen odottamaan kevättä.

Tämän kesän tavoitteena oli muutamiin kisoihin osallistuminen, ja siinä onnistuttiinkin hienosti. Nähtäväksi jää mitä ensi kesä tuo tullessaan. Keväällä on joka tapauksessa pientä tuningia taas luvassa.

Kippariperheen muuttoruljanssin seurauksena loppukaudesta ei ole paljon seilattu. Kävin kuitenkin eilen näyttämässä vähän purjehdusniksejä työkaverilleni. Varsin hieno ja lämmin syysilta. Pitäsiköhän siirtyäkin kilpailutoiminnasta koulutushommiin? Uusmedia-alan mittapuullahan olisin jo varsinainen purjehdus-guru. Jo pari kesää omalla veneellä ja useita kisoja takana…

Tiistaikisat. Erikoismiehitys. Teemu ajaa. Juha keulamiehenä. Ei toimi.

Lähtö meni taas astetta paremmin kun viimeeksi. Tosin taas ihmeteltiin keskellä merta kelluvaa oranssia tötteröä. Kyllä ne merkit on siellä sitä varten, että ne pitää kiertää. Kaikesta huolimatta oltiin jotenkuten pelissä mukana aina Melkin pohjoispuolella sijaitsevalle ylämerkille asti.

Spinaakkerin nosto meni jotenkin pieleen, liekkö purje ollut jo valmiiksi ropelilla. Hetkessä Adonan rintsikat olivat kuitenkin niin tukevasti solmussa etustaagissa, että keulamiehen alkoi tehdä mieli puukkoa. Totaalinen hermojen menetys ei tientenkään auttanut mitään. Skuutit auki ja kangas viiriksi taivaalle. Ah sitä vahingonilon määrää viimeisten ohittavien veneiden laatikoissa.

Puolisen tuntia ähellettyämme saimme sotkun selvitettyä ja purjeen takaisin ylös. Halusin nostaa sen takaisin ainoastaan siksi, että toivoin näkeväni sen repeytyvän kokonaan halki. Ei haljennut, mutta kallisti kyllä venettä 7ms tuulen koko voimalla.

Pisteitä lienee turha odottaa tältä reissulta, toivotaan että joku jätti leikin kesken. Lähellä oli tosin meilläkin. Henkinen DNF tuli lenssiosuuden alussa, edellä kuvatuissa tunnelmissa.

Saldo 1.5 pistettä